0

Talon toimijat esittelyssä: Hanna-Kaisa ja Marko Hämäläinen

Hanna-Kaisa&Marko3.jpgHanna-Kaisa ja Marko Hämäläinen ovat viimeiset esiteltävät taiteilijat. Molemmat ovat työskennelleet valokuvauksen parissa reilu 20 vuotta ja Hanna-Kaisa on toiminut yrittäjänä jo 14 vuotta. Valokuvaus on molemmille elämäntapa ja ammatti.

Hanna-Kaisa on valokuvaaja, joka työskentelee monilla eri genreillä valokuvauksen kentällä. Hän on kuvajournalisti dokumentaristi ja luennoitsija, mutta kuvaa myös yrityksille ja yksityisille ihmisille monenlaisia kuvauksia. Marko taas on valokuvataiteilija, joka haltioituu vaeltamisesta todellisuuden rajamailla. Työskentelyssään hän on kiinnostunut ihmisen suhteesta luontoon ja yhteiskuntaan.

Hanna-Kaisa&Marko2

Pariskunta kipusi viime maaliskuussa hurjan mielellään uuteen työhuoneeseen Lutakon neljänteen kerrokseen. Rappusia on tullut kiivettyä 90-luvulla kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja mitä erilaisimmille musakeikoille. Vuonna 1999 Hanna-Kaisa myös kuvasi näyttelyn talon nuorista ja siksikin rappusissa tuli hengailtua. Talo ja talon meininki on molemmille hyvin rakas.

Hanna-Kaisa&Marko

Markon hienoimmat valokuvaukseen liittyvät muistot löytyvät äärimmäisistä luonnon kohtaamisista. Hän on juuri viimeistelemässä valokuvakirjaa tundran maisemista ja ihmisen suhteesta pohjoiseen luontoomme. Kuvausmatkoilla 40 asteen pakkasissa teltassa herääminen on aina hieno kokemus, Marko kertoo. Hanna-Kaisa sen sijaan kuvaa työkseen ihmisiä ja aina uuden ihmisen kohtaaminen on merkityksellinen hetki. Viime kesänä valmistui näyttely, johon hän kuvasi nuoria aikuisia, joilla oli tasapainoilua mielenterveyden kanssa. Hän kokeili myös uutta tapaa tuoda kuvia esille tärkeästä aiheesta ripustamalla suuret kuvat puihin Seminaarinmäellä. Luonnon oma galleria oli eri vuorokauden aikoina aina erilainen elämys.

Hanna-Kaisan ja Markon työhuoneella (4.krs) avoimet ovet Made in Lutakko-päivänä 6.5. klo. 10-17.

Hanna-Kaisan nettisivut

Markon nettisivut

(Teksti: Tiia Heikkilä)

0

Talon toimijat esittelyssä: Maija Holma

DSC02194-maijanrajaus.jpg

Kuva: Pauliina Pitkänen

Maija Holma on valokuvataiteilija, joka työstää teoksiaan Lutakossa, mutta on palkkatyössä Alvar Aalto-museolla. Holmalla on talossa oma työhuone, sekä hänelle kovin tärkeä pimiö. Hän on valmistunut vuonna 1994 ja lopputyönäyttely järjestettiin seuraavana vuonna Keski-Suomen museolla.

Holma työskentelee valokuvataiteen parissa kausiluontoisesti, ideoita tosin kerätään ja kehitellään lähes koko ajan. Ideat voivat hautua jopa vuosia, ennen kuin tulee sopiva tilaisuus niiden toteuttamiseen. Työskentelyajat riippuvat kovasti siitä, onko samaan aikaan päivätöissä, joskus tehdään iltaisin ja viikonloppuisin, mutta mukaan mahtuu myös tavanomaisia 6-7-tuntisia päiviä. Vanhemmuus tuo kuitenkin oman rytmityksensä elämään ja yleensä illat vietetään kotona.

Kierrätysmateriaalit johdattelevat Holman tekemistä. Hän yhdistelee erilaisia paperilaatuja keskenään ja joskus mukaan eksyy myös astetta luovempia ratkaisuja, kuten auton osia, vaneria ja erilaisia materiaalien yhdistelmiä. Holma kuvailee työtään luonnon ja kulttuurin kohtaamisina, paljon kasveja ja arkkitehtuuria. Alkuperäisissä kuvissa tulee tapahtua graafisesti tarpeeksi, jotta lopputuloksesta saa tarpeeksi kiinnostavan.

maija holma-bellevue_6

Maija Holma: Bellevue 6, 60×80 cm hopeagelatiinivedos kuittipaperille, 2016 (yksityiskokoelma).

Työtilana Lutakko on Holman mukaan sopivan rouhea ja rento, eikä täällä tarvitse olla varpaillaan tekemistensä kanssa. Täällä ei valiteta maalin hajusta tai melusta, kaikki ovat varmasti jo tottuneet tällaisiin olosuhteisiin. On myös erilaista työskennellä talossa, jossa on paljon erilaisten luovien alojen toimijoita, sillä monet vastaavanlaiset tehdaskiinteistöt on jaettu esimerkiksi toimistoiden ja taiteilijoiden kesken. Holma on oppinut arvostamaan sitä, että saa työskennellä täällä, omassa työhuoneessa, lähes joka päivä jo kahdeksan vuoden ajan. Holma muistelee myös 90-lukua ja suurta taiteilijayhteisöä talossa, sen jälkeen talolla on kyllä ollut monenlaisia jännittäviä vaiheita ja tapahtumia. Onneksi talosta löytyy edelleen taiteilijoita.

Yksi parhaimmista asioista omassa taiteessa on, kun joku haluaa ostaa teoksen, jossa näkee jotain omaa, jotain viitteitä omasta elämästä. Sellaisia asioita, joita minä en voi tietää, enkä ole ajatellut. Teen taidetta itselleni, joskus se sattumalta kolahtaa muillekin, Holma kuvailee.

Maija Holman työhuoneella (4.krs) avoimet ovet Made in Lutakko-päivänä 6.5. klo. 10-15.

Maija Holman nettisivut

(Haastattelu: Tiia Heikkilä ja Pauliina Pitkänen, teksti: Tiia Heikkilä)

0

Talon toimijat esittelyssä: Capoeira Força Natural Jyväskylä

capoeira.jpg
Kuvassa katucapoeiran legenda mestre Russo brasiliasta oppilaineen vierailulla Lutakossa 2012. Kuva: Aapo Kahilainen

Capoeira on brasilialainen kamppailulaji, tanssin ja fyysisen pelin yhteensulautuma. Capoeira on moniulotteinen laji ja sitä pelataan itse soitetun ja lauletun afrobrasilialaisen musiikin tahdissa. Haastattelimme capoeiran parissa jo 17 vuotta toiminutta Markus Rouhiaista. Rouhiainen harrastaa capoeiraa Lutakossa ja toimii siellä myös ohjaajana.

Capoeira Força Natural on aloittanut toimintansa Jyväskylässä vuonna 2000. Ennen Lutakkoon siirtymistä treenaaminen tapahtui liikuntasaleissa. Vuonna 2006 tapahtunutta siirtymistä Lutakkoon Rouhiainen kuvailee positiiviseksi muutokseksi. Lutakossa oleva sali on pieni ja intiimi, mutta riittää oikein hyvin capoeiran harrastajille. Salissa vallitsee myös melko lämmin tunnelma, ja tämän takia Rouhiainen kuvaileekin salia oikeaksi Brasilia-simulaattoriksi, kun lämpöä riittää.

Rouhiainen harrasti aluksi breakdancea, mutta kiinnostui capoeirasta tässä tehtävien liikkeiden takia. Capoeira vei voiton ja muodostui siten mieluisaksi harrastukseksi. Capoeiraa Rouhiainen kuvailee monipuoliseksi lajiksi, jossa liikkeiden lisäksi läsnä on paljolti myös musiikki, kulttuuri ja historia. Tämän kaiken lisäksi Rouhiainen kuvailee, mitä capoeira on hänelle itselleen. ”Minulle se on peli, leikkiä, tanssia ja teatteria. Peli, jota ohjeistetaan musiikin avulla. Leikki, jossa on mukana vuorovaikutusta kaverin kanssa, toinen tekee hyökkäyksen, joka on ikään kuin kysymys, ja toinen vastaa. Tarkoituksena niin kuin huijata toista tavalla, josta jää kuitenkin hyvä mieli. Liikkeitä voisi tehdä myös yksin, mutta se ei ole capoeiraa.”

Capoeiran ohjaaminen Rouhiaisella alkoi vaivihkaa n. 2009. Ohjaaminen on tuonut Rouhiaiselle uusia näkökulmia lajista, ja se on myös loistava tapa kehittyä itse lajissa. Ohjaajana ajattelu siirtyy liikkeen parista enemmän kokonaisvaltaiseksi, jolloin oppii lisää capoeiran saloja ja on kykenevä opettamaan niitä eteenpäin. Rouhiainen suosittelee capoeiraa kaikenikäisille avoimille ihmisille. Muun muassa Jyväskylän harrastajissa ikähaarukkaa riittää yli kuuteenkymmeneen.

Parasta capoeirassa on Rouhiaisen mielestä loistava tunnelma ja hyvä meininki. Kun ollaan sellaisessa porukassa, jossa kaikki tuntevat lajin, saadaan aikaan kunnon energialataus. Hienoimpia kokemuksia lajin parissa Rouhiaiselle ovat muun muassa kesäisin koko suomen laajuisella porukalla järjestettävät tapahtumat sekä workshopit, joissa on ollut mukana muun muassa ohjaaja Riosta, Brasiliasta.

6.5 Lutakossa ilmaisia capoeiran kokeilutunteja klo 10-13

(Haastattelu: Tiia Heikkilä ja Pauliina Pitkänen, Teksti: Pauliina Pitkänen)

0

Talon toimijat esittelyssä: Akseli Hiltunen

Matti_Partanen

Vasemmalta oikealle: Minttu Minkkinen (taustalaulu), Akseli Hiltunen (laulu, kitara), Henna Peltonen (taustalaulu), Mikael Minkkinen (basso), Timo Hanhisalo (kitara, taustalaulu), Sami Kotola (koskettimet, taustalaulu, perkussiot), lattialla Paavo Rikkilä (rummut). Kuva: Matti Partanen

Akseli Hiltunen julkaisi vuonna 2014 soololevyn nimeltä Parafilia – Lauluja Ulkopuolelta, jonka tiimoilta oli tarkoitus lähteä kiertueelle. Nykyinen kokoonpano kasattiin pikkuhiljaa loppuvuodesta 2014, juurikin tätä kiertuetta varten. Jäsenet ovat alunperin kotoisin eri puolilta Suomea, mutta nykyisin rock-kollektiivi toimii Jyväskylässä, treenaten Lutakossa ja tehden yhteiskunnallisesti kantaaottavaa musiikkia tietynlaisella kapinahengellä.

Haastattelimme yhtyeen rumpalia Paavo Rikkilää ja kitaristia Timo Hanhisaloa ja utelimme, millaisia fiiliksiä tästä Lutakon talosta herää. Yhtyeellä on talossa treenikämppä ja Rikkilä kertoo olleensa myös Jelmun vapaaehtoisena. Molemmat ovat sitä mieltä, että Tanssisali Lutakko on Suomen paras rock-klubi ja järjestelyt siellä ovat aina toimineet, samoin laitteisto. Lutakon lavalla soittaminen on ollut yhtyeelle eräänlainen saavutettu etappi. Täällä kaikkia yhdistää innostus live-musiikkiin ja yhdessä tekemiseen, täällä vallitsee hyvä henki, Rikkilä kuvailee.

Oona_Ahokas

Kuva: Oona Ahokas

Viime vuonna Akseli Hiltunen oli lämmittelemässä yleisöä Lutakossa ennen WÖYH!- ja FM2000-yhtyeitä, joka oli yhtyeen jäsenille hieno kokemus, sillä he ovat seurailleet WÖYH!-yhtyeen meininkiä jo pidemmän aikaa. Oli hienoa soittaa samalla lavalla samana iltana heidän kanssaan, Hanhisalo kertoo ja Rikkilä muistelee ilolla samaa iltaa, ja keikan jälkeistä saunaa. Toiseksi kohokohdaksi miehet mainitsevat toisen pitkäsoiton äänitykset viime vuonna, joihin kuului pitkiä päiviä ja suuria määriä kahvia. Lopputulos on sellainen mihin voi olla tyytyväinen.

Evelina_Braam

Kuva: Evelina Braam

Made in Lutakon keikkaa yhtye odottaa innolla monestakin syystä; se on kevään viimeinen keikka, joka tapahtuu juuri kotipaikkakunnalla Jyväskylässä ja juurikin Lutakossa, Tiisun läsnäoloa unohtamatta!

Akseli Hiltunen esiintyy Tanssisali Lutakossa tapahtumapäivänä 6.5. klo. 21. Lippuja illan keikalle täältä!

Akseli Hiltunen Facebook-sivu

Akseli Hiltunen Spotifyssa

Nyt Nyrjähdän! musiikkivideo (YouTube)

(Haastattelu: Tiia Heikkilä ja Pauliina Pitkänen. Teksti: Tiia Heikkilä)

0

Talon toimijat esittelyssä: Jyväskylän Astangajoogayhdistys

jooga valmis.jpg
Kuva: Pauliina Pitkänen

Jyväskylän Astangajoogayhdistys on yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää ja levittää Astangajoogan harrastusta ja harjoittamista ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Jyväskylän Astangajoogayhdistys toimii Lutakon tiloissa neljännessä kerroksessa.

Halusimme laajentaa tietouttamme kyseisestä lajista, ja lähdimme mukaan seuraamaan Anne Immosen pitämää astangajoogatuntia. Anne on itse aloittanut joogaharrastuksensa 2003. Astangajoogasta hän piti heti. Fyysisesti vaativa asentoharjoitus ja samanaikainen keskittymis- ja hengitysharjoitus tuntuivat hänelle juuri sopivalta tavalta vahvistaa kehoa ja rauhoittaa mieltä. Säännöllisyyden löytyminen harrastukseen kesti aikansa, mutta vuosien mittaan harrastuksesta on kehkeytynyt tärkeä ja rakas. Annen mukaan harjoituksen pysyvyys muodostaa tietyllä tavalla vakauttavan perustan elämään.  Astangajoogan ohjaamisen Anne on aloittanut viime marraskuussa. Ohjaaminen on hänestä tuntunut luontevalta ja mukavalta jatkumolta säännöllisen harjoituksen ohessa. Anne kertoo, että hän ohjaa muita oman harjoituksensa pohjalta ajatuksenaan jakaa eteenpäin sitä, mitä hän on itse harjoituksensa myötä saanut. Lisäksi hän kokee, että ohjaaminen on osa hänen omaa harjoitustaan. ”Vaikka ohjaan, en ole opettaja vaan ennen muuta joogan oppilas”, toteaa Anne.

Lutakon neljännen kerroksen joogasali on hyvin kotoisa ullakkomainen tila, jossa pääsee rauhoittumaan heti sisälle tullessa. Heti tunnin alusta alkaen tilassa vallitsi täysi rauhallisuus, jota tunnelmoi kynttilä huoneen nurkassa. Tunnin seuraaminen oli voimaannuttava ja hieno kokemus. Tilassa vallitsi koko tunnin ajan jollakin tavalla yhtenäinen ja taianomainen tunnelma, jota tahdittivat harrastajien samanaikaiset hengitykset. Tuntuu kuin elettäisiin jossakin aivan omassa maailmassa. Jossakin seinän takana on bändi treenaamassa mutta se ei näytä rikkovan tai häiritsevän tunnin kulkua lainkaan.

Tunnin jälkeen jäimme vielä haastattelemaan ohjaajaa Anne Immosta ja tunnilla mukana ollutta harrastajaa, Suvi Lehtosta. Halusimme tietää mikä joogan harrastuksessa oikein viehättää. Suvi kertoo olonsa olevan usein joogatunnin jälkeen rauhoittunut ja onnellinen. Hän kertoo myös, että hänellä on ollut keskittymisvaikeuksia, joihin hänelle on tarjottu lääkehoitoa. Lääkkeet tuntuivat hänestä kuitenkin vastenmieliseltä ajatukselta ja avun hän onkin lääkkeiden sijaan löytänyt joogasta. Suvi pystyy keskittymään paremmin, kun hän käy joogassa, ja hänen mielestään on hienoa, että on luonnollinen tapa hoitaa keskittymisvaikeuksia. Keskittymisvaikeuksien lisäksi joogasta voi olla apua myös muissa elämän vaikeissa tilanteissa. Rauhallinen ja seesteinen olo ei ole kuitenkaan kaikki, mitä joogasta voi saada irti. Suvin mukaan joogaharjoituksen tekeminen voi antaa hyvää mieltä ja energiaa esimerkiksi työpäivään tai sitten tuoda erilaisia tunteita pintaan. Molempien mukaan joogalla on vahvempia vaikutuksia, kuin edes usein uskotaan. Sen avulla voi päästä eroon patoutumista niin mielessä kuin kehossakin.

Sekä Suvi että Anne pitävät joogan vaikutuksia elämään todella positiivisina. Tunneilta mukaan jää ryhmän motivoima energia ja hyvä olo. Joogan harrastamista he suosittelevat kaikille, koska laji todellisuudessa mukautuu juuri tekijänsä mukaan.

jooga valmis2.jpg
Kuva: Pauliina Pitkänen

Tapahtumapäivänä 6.5 on joogasalilla kaikille sopivia alkeistason kokeilutunteja klo. 13-16. Kaikki ovat tervetulleita, vaikka ei olisi aikaisempaa kokemusta joogasta.

(Haastattelu Pauliina Pitkänen ja Tiia Heikkilä, Teksti: Pauliina Pitkänen)

0

Talon toimijat esittelyssä: Jelmu

Sanni_11.3.2017

Sanni Tanssisali Lutakossa 11.3.2017, Kuva: Jani Murtosuo

Tanssisali Lutakko, on ehkä talon tunnetuin tila. Se on monille ulkopaikkakuntalaisillekin musiikin ystäville tuttu, kuin myös monille artisteille rakas keikkapaikka. Tanssisali Lutakon keikat järjestää Jyväskylän elävän musiikin yhdistys, Jelmu, joka on perustettu vuonna 1989 ja merkitty yhdistysrekisteriin seuraavana vuonna. Ensimmäiset keikat on järjestetty vuoden 1990 marraskuussa. Iso käännekohta toiminnassa tapahtui vuonna 2005, kun taloon tehtiin iso remontti, jossa vapaaehtoiset olivat suuressa roolissa. Talo oli ollut pitkään purku-uhan alla, mutta loppujen lopuksi Jelmu voitti taistelun ja sai jäädä, vaikka se remontin vaatikin.

Jelmun toiminta perustuu pitkälti vapaaehtoistyöhön ja Jelmu ry:n jäsenmaksun maksaa vuosittain noin tuhat henkilöä. Me saimme haastatella Jelmun promoottorina, ohjelmistovastaavana ja tiedottajana toimivaa Raine Pulkkista. Pulkkinen päätyi itse Jelmun vapaaehtoiseksi vuonna 2003 kaverin seurana. Hän huomasi hommien kiinnostavan ja toimi aktiivisesti vapaaehtoisena, kävi paljon Lutakossa keikoilla ja teki Lutakko Liekeissä –festarin ohjelmiston kaikkina kymmenenä kertana 2006-2015. Talo on Pulkkiselle erittäin merkityksellinen, se on paikka, jossa työ, harrastus ja intohimo yhdistyvät.

Jelmulla on noin sata aktiivista vapaaehtoista ja toiminta on poikkeuksellisenkin aktiivista ja suhteellisen ammattimaista. Yhdistys esimerkiksi järjestää vapaaehtoisilleen järjestyksenvalvojakoulutusta. Vapaaehtoiset työskentelevät keikka-iltoina muun muassa narikassa, keittiössä ja järjestyksenvalvojina. Aina ei muisteta, että tällaistakin vapaaehtoistoimintaakin on. Jelmun vapaaehtoisia on mukana auttamassa myös Made in Lutakossa 6.5.

Sanni_11.3.2017(2)

Sanni Tanssisali Lutakossa 11.3.2017, Kuva: Jani Murtosuo

Suomalaisella musiikilla menee hyvin, ja Pulkkinen kertookin, että hänestä on hienoa seurata, kuinka suomalaiset artistit voivat tehdä uusia hienoja juttuja ja aluevaltauksia, kuten täyttää stadioneita. Silti heillä tuntuu olevan kunnioitus juuriaan kohtaan, sillä esimerkiksi isoilla lavoilla keikkailevat Cheek ja Sanni olivat molemmat hiljattain Lutakossa keikalla ja tänään (31.3.) on Apulantakin tulossa. Suomessa kotimainen musiikki on poikkeuksellisen suosittua, monessa muussa maassa listoilla ovat yleensä samat ulkomaiset artistit. Tanssisali Lutakossa monet keikat ovat ikärajattomia ja näin saadaan myös tulevia sukupolvia kokemaan elävää musiikkia. Keikkoja suunnitellessa täytyy mukautua aikaan ja yleisön kiinnostukseen, nykyään ei suurta yleisöä kiinnosta enää samanlainen musiikki kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten.

Pulkkinen mainitsee yhdeksi parhaista asioista hänen työssään työajat, tai oikeastaan vapaus järjestää ne itse. Vapaus tehdä muutakin kuin töitä, mahdollisuus vaikka matkusteluun. Hän kertoo myös nauttivansa usein keikoilla enemmän yleisön, kuin itse artistin seuraamisesta. On hienoa nähdä, miten yleisö reagoi ja ymmärtää, että on itse ollut järjestämässä ja mahdollistamassa tätä hetkeä. On mahtavaa, kun keikka myydään loppuun, mutta upeita ovat myös marginaalisemmat artistit ja aidosti niistä nauttiva pienempi yleisö.

Jelmu on yksi tapahtuman pääjärjestäjistä.

Jelmun nettisivut

Tanssisali Lutakon Facebook-sivu

(Haastattelu: Tiia Heikkilä ja Pauliina Pitkänen. Teksti: Tiia Heikkilä)

0

Talon toimijat esittelyssä: Coach & Toverit

Coach&Toverit

Coach & Toverit Tourujoen Yössä 24.9.2016, Kuva: Jukka Salminen

”Coach & Toverit on suomenkielellä laulava ja tyylilajien viidakossa puikkelehtiva yhtye, jonka musiikkia voidaan kuvailla eräänlaiseksi neokupletiksi, helismaalaisilla vesillä soljuviksi pop-rock-schlagereiksi. Yhtye hypähtelee iloisesti ikuisten aiheiden suossa. Rakkaus, kuolema, kaipaus ja pettymys – perinteisiä aiheita raikkaasta, naivistisesta näkökulmasta käsin ja aina huomiseen luottaen.” kuvailee yhtye itseään. Yhtyeessä on neljä jäsentä: Coach: laulu & kitara, Sebastian Jylhä: kitara, mandoliini, haitari, urku, sekä laulu ja sen kaltaiset äänet, Usko Harras: rummut ja trumpetti, Antero Ulysseus Hanhi: basso, kitara ja laulu.

Bändin alkuräjähdys voidaan sijoittaa vuoden 2001 tienoille, mutta ensimmäisen kerran se on esiintynyt tällä kokoonpanolla vuonna 2008 Yläkaupungin Yössä, Ilokiven yläkerrassa täydelle salille. Musiikkia tehtiin aluksi kotistudiossa ja CD-levyjä kaupiteltiin lähinnä kavereille. Ensiesiintyminen saatiin, kun sana oli kiirinyt Radio Hearin korviin, josta tuli pyyntö esiintyä heidän klubillaan Yläkaupungin Yössä. Tätä varten täytyi sitten kasata keikkakokoonpano, Coach & Toverit on siis eräänlainen onnekkaan väärinkäsityksen hedelmä, jonka siemen lähti itämään, yhtye kuvailee.

Bänditoiminta on vakiintunut säännölliseksi viime vuosina ja yhtye harjoitteleekin kerran viikossa Lutakon tiloissa. Keikkoja on tullut tehtyä monenlaisissa kulttuuritapahtumissa ja viime vuonna julkaistiin yhtyeen ensimmäinen virallinen levy ”Ehkä vielä on koittava päivä”, joka sai hyvän vastaanoton kuulijoilta. Levyn julkaisu sai myös Keskisuomalaisen tituleeraamaan yhtyettä ”neokupletin mestareiksi”.  Bändi kertoo levyn valmistumisen olleen yksi hienoimmista kokemuksista, joka prosessina vahvisti bändiä yhteisönä. Yhtye ammentaa paljolti vaikutteita suomenkielisen kevyen musiikin historiasta ja nykypäivästä, mutta sekoittavat mukaan aineksia ympäri maailmaa. Ulkomaisilta kuulijoilta yhtye on saanut kommenttia, että heillä on ”hyvää Suomimeininkiä” ja ”Kaurismäkeläisyyttä”.

Coach&Toverit2

Kuva: Kalle Parkkonen

Jäsenet ovat tunteneet toisensa lapsista asti ja myös musiikkia on työstetty pitkään yhdessä. Nykyisessä Coach & Toverit –materiaalissa näkyy kunkin jäsenen musiikillinen suuntautuminen, näin yhdistyvät iskelmä, proge, rock ja elektroninen musiikki. Erilaisista lähtökohdista ponnistetaan yhteiseen päämäärään!

Yhtyeen jäsenillä on paljon muistoja Tanssisali Lutakosta nuoruusvuosilta, se tuo treenaamiseen omanlaisen fiiliksensä. Heidän mielestään on hauskaa törmätä muusikkokavereihin treenipäivinä ja vaihtaa kuulumisia, talo siis edistää heidän mielestään yhteisöllisyyttä ja siellä on mieluisaa soittaa. Musiikki on Coach & Tovereille rakas elämäntapa.

Suomi kuulostaa vuonna 2017 siltä, että siinä on Coach & Tovereiden mentävä aukko, yhtye kuvailee tämän vuoden meininkiä.

Coach & Toverit esiintyy Made in Lutakko -tapahtumassa 6.5. klo. 13-14.

Coach & Toverit Facebook-sivu

Ehkä vielä on koittava päivä -kappale (YouTube)

(Teksti: Tiia Heikkilä)